Jos elät siirtymävaihetta tai vaikeaa aikaa, tämä lyhyt viesti on sinulle.

Joskus ihmiset löytävät tämän kirjan vaikeana aikana. En halua myydä sinulle tällä sivulla mitään. Halusin vain kirjoittaa muutaman sanan siltä varalta, että saavuit tänne uupuneena, surun keskellä tai jonkin sellaisen jälkeen, jonka kanssa et vielä oikein osaa olla.

Vuosi Valossa on syntynyt kokemuksesta, jonka ehkä tunnistat: elämä jatkuu, mutta jokin ei kulje sen mukana. Kävelin vuosien ajan kameran kanssa, kun en oikein muuhun pystynyt. Otin kuvia puista, valosta veden pinnalla ja tyhjistä penkeistä. En yrittänyt voida paremmin, vaan ainoastaan huomioin. Se ei korjannut mitään, mutta piti yhteyttä yllä — itseeni, hetkeen ja johonkin hiljaisempaan kuin melu.

Tämä kirja ja sen ympärille kasvanut harjoitus ovat tuon kävelyn sisaria. Se ei pyydä sinua muuttumaan. Se ei lupaa selkeyttä. Se tarjoaa vain rakenteen niille, jotka kaipaavat hidasta, hellävaraista tapaa olla itsensä kanssa.

Mitä tämä ei ole

Tämä ei ole terapiaa, vaikka se voikin tukea hyvinvointia. Se ei korvaa ammattiapua, jos sitä tarvitset, eikä lääkitystä, jos sellainen on käytössä. Se ei ole itsensä kehittämistä eikä lupaus muutoksesta tiettyyn päivämäärään mennessä. Se on yksinkertaisesti hidas tapa pitää yhteyttä itseensä — silloinkin, kun yhteyden katkeaminen tuntuu helpommalta.

Jos tarvitset apua nyt

Tämä sivu on tarkoitettu hitaaseen pohdintaan. Jos olet juuri nyt vaikeassa tilanteessa, MIELI Kriisipuhelin palvelee ympäri vuorokauden numerossa 09 2525 0111. Tukea suruun, eroon tai elämänvaiheisiin löytyy myös HelsinkiMission ja Surevien ystävien kautta. Lääkärin tai terapeutin tuki on aina oikea lähtökohta, jos jokin kuormittaa pitkään.